Muumihahmot

”Van­ha per­he­ku­va” muu­mien suvus­ta.

Muu­mit asu­vat Muu­mi­laak­sos­sa Muu­mi­ta­los­sa. Muu­mi­per­hee­seen kuu­lu­vat Muu­mi­peik­ko sekä hänen äitin­sä Muu­mi­mam­ma ja isän­sä Muu­mi­pap­pa, sekä per­heen otto­lap­si Nip­su. Muu­mi­laak­son asuk­kai­siin kuu­lu­vat myös muun muas­sa Niis­ku­nei­ti, Mym­me­li, Pik­ku Myy, Niis­ku, Vili­jonk­ka lap­si­neen, Nuus­ka­muik­ku­nen, Mör­kö, Hemu­li ja Hai­su­li. Heis­tä Niis­ku­nei­ti ja Pik­ku Myy asu­vat usein Muu­mi­ta­los­sa. Har­vem­min näh­ty­jä hah­mo­ja ovat esi­mer­kik­si Tai­ku­ri, Tuu-tikki, Sur­ku, Jenni-täti sekä Tiuh­ti ja Viuh­ti. Vaat­tei­ta muu­mit eivät käy­tä, tosin Muu­mi­mam­ma pitää aina yllään esi­lii­naa ja Muu­mi­pap­pa pääs­sään silin­te­ri­hat­tua. Kui­ten­kin uides­saan muu­mit pukeu­tu­vat uima­pu­kui­hin.

Muu­mi­peik­ko oli Tove Jans­so­nin alter ego, mut­ta omia piir­tei­tään kir­jai­li­ja on pro­ji­soi­nut myös Pik­ku Myy­hyn ja Tiuh­tiin, jopa hemu­lei­hin. Muu­mi­mam­man sel­keä­nä esi­ku­va­na oli kir­jai­li­jan äiti. Ylei­ses­ti muu­mei­hin ovat vai­kut­ta­neet vah­vas­ti Tove Jans­so­nin oma per­he ja ystä­vät. Per­he­kes­kei­syys ja toi­sis­ta välit­tä­mi­nen ovat muu­mi­maa­il­man ydin. — Muu­mit oli­vat las­ten­kir­jo­jen hah­moik­si aika­naan bohee­me­ja, joil­le pal­mu­vii­ni ja tupa­kan­polt­to oli­vat tut­tu­ja. He eli­vät luon­non­lä­hei­ses­ti, oli­vat sal­li­vai­sia muun­lai­sia elä­väi­siä koh­taan ja ihas­tu­nei­ta Muu­mi­mam­man kei­tok­siin. Jot­kut Jans­so­nin hah­mot reu­nus­ta­vat synk­kyyt­tä, kuten vili­jon­kat, jot­ka ovat aina muo­dol­li­sia tai oudot hat­ti­va­tit, jot­ka liik­ku­vat yksi­mie­li­sis­sä pahaen­tei­sis­sä jou­kois­sa. Kir­jai­li­ja Ali­son Lurie on luon­neh­ti­nut Mör­köä – mus­taa heh­ku­va­sil­mäis­tä kuk­ku­lan muo­tois­ta luo­mus­ta – erään­lai­sek­si käve­le­väk­si poh­jois­mai­sen melan­ko­lian ilmen­ty­mäk­si. Jokai­nen, johon hän kos­kee, kuo­lee, ja maa jää­tyy kaik­kial­la, mis­sä hän käve­lee. Mör­köä pide­tään ylei­ses­ti ihmi­sen sisäl­tä kum­pua­van nega­tii­vi­suu­den — pahuu­den ja yksi­näi­syy­den — ilmen­ty­mä­nä.

Muu­mi­ta­ri­nois­ta puut­tuu kas­va­tuk­sel­li­nen ten­dens­si. Kir­jois­sa on oival­luk­sia ja lausah­duk­sia, jot­ka poh­ti­vat elä­mää ja maa­il­man menoa. Nuus­ka­muik­ku­nen tote­aa vapau­des­ta: ”Iki­nä ei tule aivan vapaak­si, jos ihai­lee tois­ta lii­kaa.” Omis­ta­mi­ses­ta hän taas sanoo: ”Kaik­ki muut­tuu vai­keak­si jos halu­aa omis­taa esi­nei­tä, kan­taa nii­tä muka­naan ja pitää omi­naan. Minä vain kat­se­len nii­tä — ja kun läh­den tie­he­ni, ovat ne minul­la pääs­sä­ni. Minus­ta se on haus­kem­paa kuin mat­ka­lauk­ku­jen raa­haa­mi­nen.”

Jans­so­nin elä­män­kump­pa­nin, tai­de­graa­fik­ko Tuu­lik­ki Pie­ti­län per­soo­nal­li­suus ins­pi­roi Tuu-tikki-hahmoa kir­jas­sa Tai­ka­tal­vi (ruots. Troll­vin­ter, 1957).

Tatra T57

Tat­ra T57 oli tšek­kos­lo­va­kia­lai­sen Tat­ran vuo­si­na 1931–1947 val­mis­ta­ma hen­ki­lö­au­to. Sii­tä teh­tiin usei­ta kori­mal­le­ja, jois­ta osa oli rää­tä­löi­ty asia­kas­tar­peen mukaan. Tšek­kos­lo­va­kian lisäk­si auto­ja val­mis­tet­tiin lisens­sil­lä Itä­val­las­sa.

Lue lisää »

Pelastetaan gorillat

Ihmi­set ja goril­lat ovat läheis­tä sukua – jaam­me perä­ti 98,3 % peri­mäs­täm­me. Suku­lai­suus­suh­de ei ole toi­mi­nut kui­ten­kaan goril­lan eduk­si: Ihmi­nen tap­paa näi­tä upei­ta eläi­miä lihan vuok­si. Nii­tä pyy­dys­te­tään myös lem­mi­keik­si ja usko­mus­hoi­to­jen tar­pei­siin. Lisäk­si eli­nym­pä­ris­tön tuhou­tu­mi­nen ja pilaan­tu­mi­nen uhkaa­vat goril­lo­ja.

Lue lisää »

Mikä verkkolehti on ja kuinka se toimii

Samal­la taval­la, kuin nipus­ta pape­ria syn­tyy leh­ti sito­mal­la sivut yhteen, verk­ko­si­vuis­ta syn­tyy “leh­ti” lisää­mäl­lä tar­vit­ta­va tek­no­lo­gia ja omi­nai­suu­det. TimeZi­ne on “aito” verk­ko­leh­ti, se on suun­ni­tel­tu ruu­dul­ta luet­ta­vak­si ja säh­köi­seen jul­kai­su­toi­min­taan.

Lue lisää »

Juice teki miehen työn

Juice Les­ki­nen jät­ti jäl­keen­sä val­tai­san tuo­tan­non. Pää­asias­sa tun­nem­me hänet puhut­te­le­vas­ta ja rik­kaas­ta musii­kil­li­ses­ta tuo­tan­nos­ta, mut­ta myös hänen kir­jal­li­set ansion­sa ovat mit­ta­vat.

Lue lisää »

Dinosaurusten kehittyminen ja kukoistus

Nimi Din­osau­rus tar­koit­taa hir­mu­lis­koa ( kreikk. dei­nos, ‘hir­mui­nen’ ja sau­ros, ‘matelija/lisko’). Nimen kek­si vuon­na 1842 englan­ti­lai­nen luon­non­tut­ki­ja Ric­hard Owen. Eri din­osau­rus­ten nimis­sä on eri­lai­sia päät­tei­tä ja mui­ta osia, jot­ka kuvaa­vat nii­den omi­nai­suuk­sia, esi­mer­kik­si sii­vel­li­syyt­tä tai ham­pai­ta. Pää­tet­tä ‑sau­rus käy­te­tään eten­kin mate­li­ja­mais­ten eläin­ten nimis­sä, ja pää­te ‑rap­tor (lat. ‘ros­vo’) tar­koit­taa saa­lis­ta­jaa ja petoa. Nimiä on annet­tu usein myös tut­ki­joi­den ja löy­tö­paik­ko­jen mukaan.

Lue lisää »

Arkkitehtuuri oli joskus kaunista

Eliel Saa­ri­nen (1873 – 1950) oli kan­sain­vä­li­ses­ti tun­net­tu suo­ma­lai­nen ark­ki­teh­ti. Hänen pää­tyy­li­suun­tan­sa oli­vat kan­sal­lis­ro­man­tiik­ka ja jugend. Opis­kel­les­saan tek­ni­ses­sä kor­kea­kou­lus­sa Eliel Saa­ri­nen tutus­tui kah­teen muu­hun nuo­reen ark­ki­teh­tiin, Her­man Gesel­liuk­seen ja Armas Lindgre­niin. Kol­mik­ko perus­ti 1896 ark­ki­teh­ti­toi­mis­ton Gesel­lius, Lindgren & Saa­ri­nen.

Lue lisää »
Share on facebook
Share on twitter
Share on linkedin
Share on pinterest
Do NOT follow this link or you will be banned from the site!