MS-DOS

Microsoft Disk Operating System

Teksti: Wikipedia

Kuva: Wiki­pe­dia

Mic­ro­sof­tin vuon­na 1981 jul­kai­se­ma, teks­ti­poh­jai­sel­la komen­to­liit­ty­mäl­lä varus­tet­tu käyt­tö­jär­jes­tel­mä. Se oli ensim­mäi­nen laa­jal­ti levin­nyt käyt­tö­jär­jes­tel­mä IBM PC ‑tie­to­ko­neil­le.

Vii­mei­sin itse­näi­nen ver­sio, 6.22, jul­kais­tiin vuon­na 1994, min­kä jäl­keen MS-DOS on sisäl­ty­nyt Windows-järjestelmäpaketteihin. Win­dows 95, 98 ja Me perus­tui­vat MS-DOS:iin, vaik­ka tämä onkin enim­mäk­seen käyt­tä­jäl­tä pii­lo­tet­tu. Myös Win­dows NT-käyttöjärjestelmän uusis­sa ver­siois­sa on yhä muka­na MS-DOS-yhteensopiva komen­to­tulk­ki sekä jon­kin­lai­nen emu­laat­to­ri, joka mah­dol­lis­taa useim­pien MS-DOS-ohjelmien toi­min­nan.

IBM tila­si Mic­ro­sof­til­ta käyt­tö­jär­jes­tel­män, jon­ka Mic­ro­soft osti val­mii­na Seatt­le Com­pu­ter Sys­tems ‑yhtiöl­tä (SCS) IBM-kaupan sol­mi­mi­sen jäl­keen. SCS:llä oli CP/M:ää muis­tut­ta­va käyt­tö­jär­jes­tel­mä QDOS (Quick and Dir­ty Ope­ra­ting Sys­tem, ”nopea ja likai­nen käyt­tö­jär­jes­tel­mä”, viit­taa koo­daus­ta­paan jol­la QDOS oli kasat­tu). Mic­ro­soft neu­vot­te­li IBM:n kans­sa teh­tyyn sopi­muk­seen luvan myy­dä IBM-DOS-käyttöjärjestelmä (myö­hem­min PC-DOS) erik­seen myös oma­na Mic­ro­sof­tin tuot­tee­na MS-DOS-nimellä. Nämä tuot­teet oli­vat aluk­si ident­ti­siä, mut­ta eriy­tyi­vät myö­hem­min, kun Mic­ro­sof­tin ja IBM:n väli­nen yhteis­työ päät­tyi.

MS-DOSin komen­to­tulk­ki command.com toi­mi myös pää­asial­li­se­na käyt­tö­liit­ty­mä­nä käyt­tä­jäl­le. Nimi tulee sen tie­dos­to­ni­mes­tä.

MS-DOSiin ei kos­kaan toteu­tet­tu monia­joa, vaik­ka Mic­ro­soft suun­nit­te­li pit­kään sel­lais­ta koo­di­ni­mil­lä 286-DOS, MS-DOS 3 tai MS-DOS 4. Jär­jes­tys­nu­me­rol­taan vas­taa­vat, perin­teis­tä muis­tin­hal­lin­taa käyt­tä­vät ver­siot jul­kais­tiin vuo­rol­laan, kos­ka OS/2 astui näyt­tä­möl­le. Inte­lin 80386-prosessorin tar­joa­mien edis­ty­nei­den muis­tin­hal­lin­ta­toi­min­to­jen myö­tä tätä rajoi­tet­ta pys­tyt­tiin kui­ten­kin kier­tä­mään.

MS-DOS kopioi ideoi­ta muis­ta käyt­tö­jär­jes­tel­mis­tä. Ver­sio 2.0 sisäl­si Unixis­ta omak­su­tut ali­ha­ke­mis­tot, put­ket ja tulos­tuk­sen uudel­lee­noh­jauk­sen omin­ta­kei­sin toteu­tuk­sin. Ver­sio 5.0 paran­si muis­tin­hal­lin­taa, jol­loin osa kool­taan kas­va­nees­ta MS-DOSista voi­tiin siir­tää 80286- ja 80386-koneissa muil­le muis­tia­lueil­le kulut­ta­mas­ta DOSin kal­li­sar­vois­ta 640 kilo­ta­vun perus­muis­tia.

Ver­sios­sa 6.0 tuli mukaan defrag-levyneheytysohjelma ja DoubleSpace-levynpakkaus, joka kor­vat­tiin Mic­ro­sof­tin ja Stac Tech­no­lo­gie­sin väli­sen patent­tioi­keu­den­käyn­nin jäl­keen ver­sios­sa 6.22 DriveSpace-nimisellä ohjel­mal­la. Kesä­kuus­sa 1994 jul­kais­tu MS-DOS 6.22 oli myös vii­mei­nen erik­seen myy­tä­vä MS-DOS, ver­sio 7.0 oli saa­ta­vis­sa ainoas­taan Win­dows 95 ‑ikku­noin­nin muka­na. Mic­ro­sof­tin vakuut­te­luis­ta huo­li­mat­ta Win­dows 95:ssä MS-DOS käyn­nis­tyi auto­maat­ti­ses­ti taus­tal­la. Käyt­tö­jär­jes­tel­mäs­sä oli­vat uutuu­te­na muka­na tuki pit­kil­le tie­dos­to­ni­mil­le ja ”CD…”- ja ”CD.…” ‑komen­not.

Tatra T57

Tat­ra T57 oli tšek­kos­lo­va­kia­lai­sen Tat­ran vuo­si­na 1931–1947 val­mis­ta­ma hen­ki­lö­au­to. Sii­tä teh­tiin usei­ta kori­mal­le­ja, jois­ta osa oli rää­tä­löi­ty asia­kas­tar­peen mukaan. Tšek­kos­lo­va­kian lisäk­si auto­ja val­mis­tet­tiin lisens­sil­lä Itä­val­las­sa.

Lue lisää »

Pelastetaan gorillat

Ihmi­set ja goril­lat ovat läheis­tä sukua – jaam­me perä­ti 98,3 % peri­mäs­täm­me. Suku­lai­suus­suh­de ei ole toi­mi­nut kui­ten­kaan goril­lan eduk­si: Ihmi­nen tap­paa näi­tä upei­ta eläi­miä lihan vuok­si. Nii­tä pyy­dys­te­tään myös lem­mi­keik­si ja usko­mus­hoi­to­jen tar­pei­siin. Lisäk­si eli­nym­pä­ris­tön tuhou­tu­mi­nen ja pilaan­tu­mi­nen uhkaa­vat goril­lo­ja.

Lue lisää »

Mikä verkkolehti on ja kuinka se toimii

Samal­la taval­la, kuin nipus­ta pape­ria syn­tyy leh­ti sito­mal­la sivut yhteen, verk­ko­si­vuis­ta syn­tyy “leh­ti” lisää­mäl­lä tar­vit­ta­va tek­no­lo­gia ja omi­nai­suu­det. TimeZi­ne on “aito” verk­ko­leh­ti, se on suun­ni­tel­tu ruu­dul­ta luet­ta­vak­si ja säh­köi­seen jul­kai­su­toi­min­taan.

Lue lisää »

Juice teki miehen työn

Juice Les­ki­nen jät­ti jäl­keen­sä val­tai­san tuo­tan­non. Pää­asias­sa tun­nem­me hänet puhut­te­le­vas­ta ja rik­kaas­ta musii­kil­li­ses­ta tuo­tan­nos­ta, mut­ta myös hänen kir­jal­li­set ansion­sa ovat mit­ta­vat.

Lue lisää »

Dinosaurusten kehittyminen ja kukoistus

Nimi Din­osau­rus tar­koit­taa hir­mu­lis­koa ( kreikk. dei­nos, ‘hir­mui­nen’ ja sau­ros, ‘matelija/lisko’). Nimen kek­si vuon­na 1842 englan­ti­lai­nen luon­non­tut­ki­ja Ric­hard Owen. Eri din­osau­rus­ten nimis­sä on eri­lai­sia päät­tei­tä ja mui­ta osia, jot­ka kuvaa­vat nii­den omi­nai­suuk­sia, esi­mer­kik­si sii­vel­li­syyt­tä tai ham­pai­ta. Pää­tet­tä ‑sau­rus käy­te­tään eten­kin mate­li­ja­mais­ten eläin­ten nimis­sä, ja pää­te ‑rap­tor (lat. ‘ros­vo’) tar­koit­taa saa­lis­ta­jaa ja petoa. Nimiä on annet­tu usein myös tut­ki­joi­den ja löy­tö­paik­ko­jen mukaan.

Lue lisää »

Arkkitehtuuri oli joskus kaunista

Eliel Saa­ri­nen (1873 – 1950) oli kan­sain­vä­li­ses­ti tun­net­tu suo­ma­lai­nen ark­ki­teh­ti. Hänen pää­tyy­li­suun­tan­sa oli­vat kan­sal­lis­ro­man­tiik­ka ja jugend. Opis­kel­les­saan tek­ni­ses­sä kor­kea­kou­lus­sa Eliel Saa­ri­nen tutus­tui kah­teen muu­hun nuo­reen ark­ki­teh­tiin, Her­man Gesel­liuk­seen ja Armas Lindgre­niin. Kol­mik­ko perus­ti 1896 ark­ki­teh­ti­toi­mis­ton Gesel­lius, Lindgren & Saa­ri­nen.

Lue lisää »
Share on facebook
Share on twitter
Share on linkedin
Share on pinterest
Do NOT follow this link or you will be banned from the site!