Ennen oli­vat maa­lais­ky­lät täyn­nä elä­mää. Meno oli kuin Maa­lais­ko­me­diois­sa, ja kylil­lä riit­ti per­soo­nal­li­suuk­sia vaik­ka muil­le jakaa. Per­soo­nal­li­nen isä kas­vat­ti pojas­ta per­soo­nal­li­sen mie­hen, jot­ta poi­ka sitten

Ennen oli brit­ti­läi­siä mop­pi­tuk­ka­poi­kia, jot­ka soit­ti­vat hyvää musiik­kia. Ei tar­vin­nut pelä­tä, että nii­den kei­koil­la puser­re­taan täry­kal­vot rusi­noik­si. Ennen oli myös näi­tä oikei­ta, vai­kean tien kulkeneita

  Ennen, hyvi­nä aikoi­na, oli avio­liit­to var­sin yksin­ker­tai­nen jut­tu. Kesäil­lan lep­peäs­sä hämys­sä lava­tans­sien jäl­kei­nen saat­ti­reis­su teki hel­pos­ti mut­kan hei­nä­la­don kaut­ta. Muu­ta­maa viik­koa myö­hem­min nei­to huomasi

Ennen oli tupa­koin­ti hie­noa hom­maa. Tuk­ki­sa­vo­tas­sa istah­det­tiin polt­te­le­maan pers­tu­pa­kat, her­ra­ker­hois­sa tupru­tel­tiin muh­kei­ta sika­rei­ta ja fii­nit nai­set polt­te­li­vat filt­te­ri­sa­vuk­kei­ta pit­käs­sä imuk­kees­sa. Arvok­kaas­ti ja har­tau­del­la nau­tis­kel­tiin kopalliset

Ennen oli eläin­tar­hois­sa siis­tit, pie­net rau­ta­hä­kit, joi­hin eläi­met ase­tet­tiin näyt­teil­le. Hie­nos­ti pää­si kaik­ki lap­set­kin näke­mään eläi­met. Nyky­ään on joka elu­kal­la heh­taa­rin puis­to jon­ne pii­lou­tua. Miten

Van­haan hyvään aikaan oli tip­pa­rel­lu, pom­pan nap­pi ja kupla­folk­ka­ri. Kivas­ti nii­hin mah­tui ydin­per­he kap­säk­kei­neen, eikä kenel­lä­kään ollut tyl­sää. Tek­niik­ka oli yksin­ker­tais­ta ja luo­tet­ta­vaa, ja jos