Juhani Juice Leskinen (vuoteen 2006 Pauli Matti Juhani ”Juice” Leskinen, 19. helmikuuta 1950 Juankoski – 24. marraskuuta 2006 Tampere.

Juice teki miehen työn

Muusikko, runoilija ja kirjailija

Kuvatekstit kirjoitetaan kuvien yhteydessä olevalle lomakkeelle, joka on mediakirjastossa. Lomake aukeaa kuvaa klikkaamalla. Kuvatiedostot tuodaan aina mediakirjastoon, josta sijoitetaan jutun rakenteeseen.
Kuvatekstit kirjoitetaan kuvien yhteydessä olevalle lomakkeelle, joka on mediakirjastossa. Lomake aukeaa kuvaa klikkaamalla. Kuvatiedostot tuodaan aina mediakirjastoon, josta sijoitetaan jutun rakenteeseen.

Juice Les­ki­nen jät­ti jäl­keen­sä val­tai­san tuo­tan­non. Pää­asias­sa tun­nem­me hänet puhut­te­le­vas­ta ja rik­kaas­ta musii­kil­li­ses­ta tuo­tan­nos­ta, mut­ta myös hänen kir­jal­li­set ansion­sa ovat mit­ta­vat.

Juha­ni Juice Les­ki­nen (vuo­teen 2006 Pau­li Mat­ti Juha­ni ”Juice” Les­ki­nen, 19. hel­mi­kuu­ta 1950 Juan­kos­ki – 24. mar­ras­kuu­ta 2006 Tam­pe­re) oli suo­ma­lai­nen laulaja-lauluntekijä, sanoit­ta­ja, runoi­li­ja ja kan­san­tai­tei­li­ja. Tämän ohel­la hän toi­mi muun muas­sa kään­tä­jä­nä ja kolum­nis­ti­na. Hän­tä on kut­sut­tu ”suo­ma­lai­sen pop-musiikin kul­ma­ki­vek­si” ja ”suo­ma­lai­sen rock-musiikin isä­hah­mok­si”.

Les­ki­sen kir­jal­li­nen tuo­tan­to käsit­tää runo­ja, las­ten­kir­jal­li­suut­ta, hen­ki­lö­his­to­ri­aa, suo­men­nok­sia ja moni­nai­sia kir­joi­tuk­sia eri leh­dis­sä ja anto­lo­giois­sa. Yhteen­sä hän jul­kai­si kak­si­tois­ta runo­ko­koel­maa, nel­jä las­ten­kir­jaa ja nel­jä muu­ta teos­ta. Vuon­na 1994 jul­kais­tu Äeti oli ensim­mäi­nen krii­ti­koi­ta­kin miel­lyt­tä­nyt runo­teos, ja myös pos­tuu­mis­ti jul­kais­tu Kos­ket sai hyvän vas­taan­o­ton.

Luon­teel­taan Les­kis­tä on kuvat­tu ujok­si, ja hänen piti teh­dä pal­jon töi­tä voit­taak­seen tai peit­tääk­seen tämän omi­nai­suu­den. Pik­ku­vel­jen­sä mukaan hän oli herk­kä eikä ollen­kaan itse­var­ma, ja jos­kus leh­ti­ju­tut sekä arvos­te­lut sat­tui­vat häneen kipeäs­ti. Hän ei kui­ten­kaan pal­jas­ta­nut tätä puol­ta itses­tään muil­le kuin lähim­mil­le ihmi­sil­le. Anna-Kristiina Ker­vi­nen on sano­nut, että Les­ki­nen oli herk­kä ja haa­voit­tu­vai­nen, vaik­ka peit­ti­kin sitä ”remua­mi­sel­la ja reh­vas­te­lul­la”. Myös Har­ri Rin­teen mukaan hän oli ujo ja sivul­lis­ten tui­jot­ta­mi­nen sekä osoit­te­lu häi­rit­si­vät hän­tä. Alko­ho­li oli yksi kei­no tul­la toi­meen ujou­den kans­sa. 2000-luvun alus­sa Les­ki­sel­lä diag­no­soi­tiin Asper­ge­rin oireyh­ty­mä.

Toi­saal­ta Les­kis­tä on luon­neh­dit­tu myös voi­mak­kaak­si, itse­päi­sek­si ja avoi­men itse­kes­kei­sek­si per­soo­nak­si. Ker­vi­sen mukaan hän piti itse­ään nero­na ja saat­toi sanoa ole­van­sa ”hele­ve­tin hyvä” sekä ”juma­lau­ta paras”. Les­ki­nen on itse­kin myön­tä­nyt, että vaa­ti­mat­to­muus ei kuu­lu­nut hänen hyvei­siin­sä eikä hänel­lä ollut juu­ri stres­sin­sie­to­ky­kyä. Har­ri Rin­ne on kuvan­nut hän­tä välil­lä han­ka­lak­si­kin tai­tei­li­jak­si, joka oli juut­tu­nut omaan roo­liin­sa.

Tis­ki­juk­ka­na ja rou­da­ri­na toi­mi­neen Kim­mo Tork­ke­lin mukaan Les­ki­sen per­soo­nas­sa yhdis­tyi­vät sekä tun­teet että jär­ki, ja hänel­lä oli kie­lel­lis­ten lah­jo­jen lisäk­si ilmiö­mäi­nen muis­ti. Sekä Ala­ta­lo että Rin­ne ovat muis­tel­leet, että Les­ki­nen kir­joit­ti usein kap­pa­lei­den teks­tit val­miik­si ker­ral­la, ilman mitään luon­nok­sia, kos­ka hän oli miet­ti­nyt kai­ken val­miik­si jo pääs­sään. Hän oli erit­täin ver­baa­li­nen ja rii­mit­te­li jopa puhues­saan, niin että lause saat­toi yhtäk­kiä päät­tyä osu­vaan lop­pusoin­tuun.

Les­ki­nen oli nai­mi­sis­sa kol­mes­ti: Tar­ja Les­ki­sen (o.s. Num­mi­nen) kans­sa 1977–1987, Anne­le Salo­sen kans­sa 1993–2002 ja Sari Les­ki­sen (o.s. Savik­ko) kans­sa 2004–2006. Hänel­lä oli nel­jä las­ta: tytär Johan­na Tar­ja Les­ki­sen kans­sa, poi­ka Lee­vi ja tytär Eeva-Maaria Anne­le Salo­sen kans­sa sekä yksi avio­ton poi­ka Joo­na. Toi­sen avio­liit­ton­sa pää­tyt­tyä Les­ki­nen luon­neh­ti itse­ään: ”Olen hyvä isä, mut­ta huo­no per­hee­ni­sä.” Les­ki­sen esi­kois­lap­si, vuon­na 1977 syn­ty­nyt Johan­na, kär­si huu­meon­gel­mas­ta ja kuo­li 31-vuotiaana hel­mi­kuus­sa 2009.

Muusikko ja esiintyjä

Les­ki­nen ymmär­si omas­ta mie­les­tään musiik­kia var­sin rajal­li­ses­ti. Hän ei ollut kovin kiin­nos­tu­nut musiik­kin­sa kehit­tä­mi­ses­tä vaan uudis­tui musii­kil­li­ses­ti lähin­nä uusien muusi­koi­den avul­la. Hän­tä on pidet­ty tyy­pil­li­se­nä suo­ma­lai­se­na laulaja-lauluntekijänä, jon­ka suh­de musiik­kiin on yksin­ker­tai­sem­pi kuin teks­tiin. Sävel­tä­jä­nä hän käyt­ti var­mo­ja muu­ta­man soin­nun raken­tei­ta ja vält­ti lii­an vai­kei­ta melo­dioi­ta, jot­ta ne eivät vei­si lii­kaa huo­mio­ta teks­til­tä. Toi­saal­ta hän oli opis­kel­lut itsek­seen musii­kin teo­ri­aa ja saat­toi sovit­taa jopa kap­pa­lei­den jousi- ja puhal­li­no­suu­det. Lau­luo­suu­ten­sa hän saat­toi äänit­tää stu­dios­sa vain yhdel­lä otol­la. Hän koros­ti tois­tu­vas­ti, että teks­tit oli­vat hänel­le tär­keim­piä, eikä hän oli­si aluk­si halun­nut edes lau­laa itse omia kap­pa­lei­taan.

Les­ki­nen oli eri kokoon­pa­nois­sa yleen­sä ensi­si­jai­ses­ti lau­luso­lis­ti ja soit­ti lisäk­si kita­raa. Kap­pa­lees­sa ”Man­se­rock” hänel­lä on pit­käh­kö kita­ra­soo­lo­kin. Albu­mil­la Doku­ment­ti Les­ki­nen soit­taa itse kaik­kia soit­ti­mia. Hän ei ollut eri­tyi­sen tai­ta­va soit­ta­ja, mut­ta koko­si yhty­ei­siin­sä ja levyil­leen osaa­via muusi­koi­ta. Var­sin­kin Ans­si Tikan­mäen sovi­tuk­set ovat teh­neet Grand Sla­min kans­sa levy­te­tyis­tä kap­pa­leis­ta kes­tä­viä teok­sia.

Les­kis­tä pide­tään ensi­si­jai­ses­ti rock- tai pop-muusikkona. Myös sanaa ”rock-kupletti” on käy­tet­ty kuvaa­maan Les­ki­sen kap­pa­lei­ta. Kui­ten­kin esi­mer­kik­si ”Vii­des­tois­ta yö” ja ”Syk­syn sävel” sijoit­tui­vat 15 par­haan jouk­koon Iskelmä-radion jär­jes­tä­mäs­sä äänes­tyk­ses­sä kaik­kien aiko­jen par­haas­ta iskel­mäs­tä. Albu­mil­la Kiveä ja säm­py­lää kuul­laan roc­kin lisäk­si twis­tiä, hump­paa ja mars­sia. Tai­vaan kap­pa­lei­ta ‑albu­mil­la kuul­ta­va ”Sini­ris­ti­lop­pum­me” on räp­piä.

Esiin­ty­jä­nä Les­ki­nen oli tun­net­tu terä­väs­tä, spon­taa­nis­ta sanai­lus­ta ja huu­mo­ris­ta. Aitoa, inhi­mil­lis­tä huu­mo­ria on jopa pidet­ty Les­ki­sen kan­san­suo­sion tär­keim­pä­nä syy­nä. Rock-toimittaja Juho Jun­tu­nen on sano­nut, että Les­ki­sel­lä oli ”mer­kil­li­nen tai­to ottaa ylei­sön­sä ikään, suku­puo­leen tai yhteis­kun­nal­li­seen ase­maan kat­so­mat­ta”. Vuo­des­ta 1975 läh­tien Les­ki­nen päät­ti lähes jokai­sen esiin­ty­mi­sen­sä ”Maamme”-lauluun, mikä herät­ti hänen mukaan­sa aluk­si pal­jon pahen­nus­ta. Kei­koil­la Les­ki­nen soit­ti ”Suomi-kitaraa” (noin 1980 läh­tien), soi­tin­ra­ken­ta­ja Juha Nuu­ti­sel­la tee­tet­tyä Telecaster-kitaraa, jon­ka run­ko oli Suo­men kar­tan muo­toi­nen.

Tyyli

Les­ki­sen teks­teis­sä on pal­jon sana­leik­ke­jä, moni­se­lit­tei­syyt­tä ja asso­si­aa­tioi­ta. Hän käyt­tää sanon­to­ja ja kie­li­ku­via, jot­ka voi­daan ymmär­tää eri tavoin. Esi­mer­kik­si kap­pa­leen nimen ja säkeen ”mus­ta aurin­ko nousee” voi ymmär­tää aina­kin kol­mel­la eri taval­la. Sana­leik­ke­jä on pal­jon esi­mer­kik­si kap­pa­leis­sa ”Eina­rin pol­ku­pyö­rä”, ”Napo­leo­nin mopo” ja ”Tarza­nin kal­sa­rit”. Kap­pa­lee­seen ”Löy­ly löi” Les­ki­nen sai virik­keen Hel­sin­gin Sano­mien krii­ti­kol­ta, joka väit­ti ettei kun­non kap­pa­lees­sa voi olla ”suo­ma­lais­ta äätä, öötä ja yytä”.

Suo­ma­lai­sen rock-lyriikan hen­ki­lön­ni­mis­tä teh­dys­sä pro gra­du ‑työs­sä tode­taan, että Les­ki­sen sanoi­tuk­sis­sa mai­ni­taan pal­jon tun­net­tu­ja polii­tik­ko­ja, tai­tei­li­joi­ta ja mui­ta jul­ki­suu­den hen­ki­löi­tä. Esi­mer­kik­si kap­pa­lees­sa ”Vil­li län­si” mai­ni­taan Ronald ja Nancy Rea­gan sekä Mar­ga­ret Thatc­her, ja ”Anne ja Jacques” ker­too Anne Poh­ta­mos­ta ja hänen seu­rus­te­lus­taan Jacques de la Fon­tai­nen kans­sa. Les­ki­sen sanoi­tuk­sia käsit­te­le­väs­sä pro gra­dus­sa tode­taan, että Les­ki­nen käyt­tää sanoi­tuk­sis­saan var­sin sup­pe­aa perus­sa­nas­toa. Teks­tin yllät­tä­vät ja rik­kaat mer­ki­tyk­set eivät syn­ny moni­puo­li­sen ja har­vi­nai­sen sanas­ton käy­tös­tä, vaan tut­tu­jen sano­jen käyt­tä­mi­ses­tä yllät­tä­vil­lä ja moni­mie­li­sil­lä tavoil­la. Ver­bit ovat tär­kei­tä, ja nii­den kaut­ta koros­tuu teks­tien toi­min­nal­li­suus. Subs­tan­tii­ve­ja on pal­jon: lau­lu­jen pää­hen­ki­löil­lä on nimi ja ammat­ti sekä mui­ta­kin mää­rei­tä.

Teemat

Les­ki­sen mie­les­tä oli ole­mas­sa vain nel­jä aihet­ta, jois­ta sanoi­tuk­sia yli­pää­tään on mie­le­käs­tä teh­dä: ihmi­nen, ihmi­nen ja toi­nen ihmi­nen, ihmi­nen ja yhteis­kun­ta sekä ihmi­nen ja uskon­to.

Les­ki­sen sanoi­tuk­sia tut­ki­nut Las­se Hal­me on toden­nut, että nii­den ihmis­ku­va on var­sin ris­ti­rii­tai­nen: niis­sä koros­tuu toi­saal­ta vapaus ja elin­voi­mai­suus, toi­saal­ta syvä ahdis­tus ja irral­li­suus. Edel­lis­tä näke­mys­tä edus­taa esi­mer­kik­si ”Ei elä­mäs­tä sel­viä hen­gis­sä”, jäl­kim­mäis­tä ”Myr­ky­tyk­sen oireet”. Hyvin monien lau­lu­jen aihee­na on rak­kaus, sek­su­aa­li­suus ja pari­suh­de. Ne voi­vat näyt­täy­tyä posi­tii­vi­si­na, elä­mää kan­nat­te­le­vi­na voi­mi­na (esi­mer­kik­si ”Kak­soi­se­lä­mää”), mut­ta toi­saal­ta nii­hin liit­tyy myös ris­ti­rii­to­ja, ongel­mia ja ahdis­tus­ta (”Yhdes­sä itkien”). ”Syk­syn säve­les­sä” on voi­ma­kas jän­ni­te myön­tei­sen rak­kau­den ja surul­li­sen mene­tyk­sen välil­lä. Yhteis­kun­taan ja sen val­lan­pi­tä­jiin Les­ki­nen suh­tau­tuu joh­don­mu­kai­sen kiel­tei­ses­ti, esi­mer­kik­si kap­pa­leis­sa ”Ajan hen­ki” ja ”Ollaan ihmi­sik­si”.

Uskon­to on Les­ki­sen tuo­tan­nos­sa usein esiin­ty­vä aihe. Hän ei suh­tau­du uskon­toon kiel­tei­ses­ti, mut­ta arvos­te­lee kirk­ko­lai­tos­ta ja kyy­ni­koi­ta, jot­ka käyt­tä­vät tois­ten uskon­nol­li­sia tun­tei­ta hyväk­seen. Jee­sus on sanoi­tuk­sis­sa usein sel­keäs­ti myön­tei­nen hah­mo, johon lii­te­tään kapi­nal­li­suus, itse­näi­syys ja vapaus, kuten kap­pa­lees­sa ”Twis­tin yli­voi­maa”. Les­ki­nen on itse ker­to­nut usko­van­sa ”isom­piin voi­miin” ja pitä­vän­sä uskon­toa tär­keä­nä osa­na elä­mää, vaik­ka hän suh­tau­tui­kin Raa­mat­tuun lähin­nä kau­no­kir­jal­li­se­na teok­se­na.

Les­ki­sen sanoi­tuk­sil­le on omi­nais­ta myös omae­lä­mä­ker­ral­li­suus: hänen elä­män­vai­heen­sa ja var­sin­kin nais­suh­teen­sa kuu­lu­vat sel­väs­ti hänen kap­pa­leis­saan. Esi­mer­kik­si ”Anni Domi­ni” ker­too Les­ki­sen sil­loi­ses­ta nai­sys­tä­väs­tä Annis­ta ja ”Hie­no nai­nen” hänen vii­mei­ses­tä vai­mos­taan Saris­ta. Suh­det­taan jul­ki­suu­teen Les­ki­nen käsit­te­lee muun muas­sa kap­pa­leis­sa ”Hit­te­jä ja ido­lei­ta” ja ”Skit­so­fre­nia”.

Runoilija ja kirjailija

Les­ki­sen runout­ta on nimi­tet­ty sil­li­sa­laa­tik­si tai run­sau­den­sar­vek­si, jos­sa kes­kei­siä ele­ment­te­jä on muun muas­sa non­sen­se, sana­lei­kit ja mur­re­ko­kei­lut. Osa runois­ta on hyvin itse­kes­keis­tä, mut­ta muka­na on myös laa­jem­paa, yhteis­kun­nal­lis­ta ja his­to­rial­lis­ta kro­ni­koin­tia. Vaik­ka Les­ki­sen runo­ja on pidet­ty itse­kes­kei­si­nä, ne eivät ole kui­ten­kaan itsek­käi­tä vaan poik­keuk­sel­li­sen oma­koh­tai­sia, omae­lä­mä­ker­ral­li­sia ja tun­nus­tuk­sel­li­sia. Hänen vii­mei­sen kokoel­man­sa runot ovat pal­jai­ta ja rehel­li­siä, jopa armot­to­mia hän­tä itse­ään koh­taan.

Les­ki­sen kiel­tä on pidet­ty sel­keä­nä ja oival­ta­va­na. Hän pyr­ki puhut­te­le­maan suo­raan kai­ke­ni­käis­tä ylei­söä eikä niin­kään välit­tä­nyt sii­tä, miten esi­mer­kik­si runout­ta on yleen­sä kir­joi­tet­tu. Sep­po Roth arvioi vuon­na 1992 Les­ki­sen kie­len­käyt­töä: ”Juice Les­ki­nen kään­te­lee nyky­suo­mea kuin saven­va­la­ja. Hän tekee sii­tä tar­ve­ka­lu­ja, koris­tei­ta, mitä vain.” Sana­leik­kien avuil­la hän tes­ta­si myös kie­len rajo­ja ja mah­dol­li­suuk­sia. Kaksois- ja jopa kol­mois­mer­ki­tyk­set ovat tyy­pil­li­siä sekä Les­ki­sen runois­sa että lau­lu­teks­teis­sä. Kir­joit­ta­jan luke­nei­suus näkyy myös hänen runois­taan, jot­ka ovat täyn­nä viit­tei­tä kau­no­kir­jal­li­suu­teen, Raa­mat­tuun ja popu­laa­ri­musiik­kiin.

Les­ki­nen luki pal­jon, eten­kin koti­mais­ta kau­no­kir­jal­li­suut­ta. Suo­sik­ki­kir­jai­li­joik­seen ja hen­gen­hei­mo­lai­sik­seen hän on mai­nin­nut muun muas­sa Eino Lei­non, Lau­ri Vii­dan, Erno Paa­si­lin­nan ja Veik­ko Huo­vi­sen. Eri­tyi­ses­ti Les­ki­nen arvos­ti Kal­le Pää­ta­loa ja tun­si hänen tuo­tan­ton­sa hyvin. Nuo­rem­mas­ta pol­ves­ta hän on erääs­sä haas­tat­te­lus­sa ker­to­nut kun­nioit­ta­van­sa A. W. Yrjä­nää. Soundi-lehden pää­toi­mit­ta­ja Timo Kaner­va on sano­nut muis­to­kir­joi­tuk­ses­sa, että Les­ki­sen tuo­tan­nos­sa ”Bob Dylan, Jack Kerouac, The Beat­les ja Led Zep­pe­lin löi­vät kät­tä Lau­ri Vii­dan, Eino Lei­non, Mika Wal­ta­rin, Repe Helis­maan ja Jun­nu Vai­nion kans­sa”.

Runoi­li­ja Han­nu Kan­kaan­pää on ver­ran­nut Les­kis­tä Lau­ri Vii­taan ja toden­nut, että kum­mat­kin puo­lus­ta­vat pien­tä ihmis­tä esi­val­taa vas­taan satii­rin ja huu­mo­rin kei­noin. Kan­kaan­pää arvos­taa Les­kis­tä ennen kaik­kea kes­keis­ly­rii­kan ja bal­la­dien teki­jä­nä, vaik­ka arvos­te­lee monia hänen runo­jaan myös yksioi­koi­sik­si ja ilmai­sul­taan kapeik­si. Kus­tan­nus­toi­mit­ta­jan­sa mukaan Les­ki­nen oli runoi­li­ja­na ennen kaik­kea rii­mit­te­li­jä eikä ollut kiin­nos­tu­nut koko­nai­sen kokoel­man hah­mot­te­lus­ta tai suu­ris­ta tee­mois­ta.

Kuvatekstit kirjoitetaan kuvien yhteydessä olevalle lomakkeelle, joka on mediakirjastossa. Lomake aukeaa kuvaa klikkaamalla. Kuvatiedostot tuodaan aina mediakirjastoon, josta sijoitetaan jutun rakenteeseen.

Reportaasit

Tatra T57

Tat­ra T57 oli tšek­kos­lo­va­kia­lai­sen Tat­ran vuo­si­na 1931–1947 val­mis­ta­ma hen­ki­lö­au­to. Sii­tä teh­tiin usei­ta kori­mal­le­ja, jois­ta osa oli rää­tä­löi­ty asia­kas­tar­peen mukaan. Tšek­kos­lo­va­kian lisäk­si auto­ja val­mis­tet­tiin lisens­sil­lä Itä­val­las­sa.

Lue lisää »

Pelastetaan gorillat

Ihmi­set ja goril­lat ovat läheis­tä sukua – jaam­me perä­ti 98,3 % peri­mäs­täm­me. Suku­lai­suus­suh­de ei ole toi­mi­nut kui­ten­kaan goril­lan eduk­si: Ihmi­nen tap­paa näi­tä upei­ta eläi­miä lihan vuok­si. Nii­tä pyy­dys­te­tään myös lem­mi­keik­si ja usko­mus­hoi­to­jen tar­pei­siin. Lisäk­si eli­nym­pä­ris­tön tuhou­tu­mi­nen ja pilaan­tu­mi­nen uhkaa­vat goril­lo­ja.

Lue lisää »

Mikä verkkolehti on ja kuinka se toimii

Samal­la taval­la, kuin nipus­ta pape­ria syn­tyy leh­ti sito­mal­la sivut yhteen, verk­ko­si­vuis­ta syn­tyy “leh­ti” lisää­mäl­lä tar­vit­ta­va tek­no­lo­gia ja omi­nai­suu­det. TimeZi­ne on “aito” verk­ko­leh­ti, se on suun­ni­tel­tu ruu­dul­ta luet­ta­vak­si ja säh­köi­seen jul­kai­su­toi­min­taan.

Lue lisää »

Dinosaurusten kehittyminen ja kukoistus

Nimi Din­osau­rus tar­koit­taa hir­mu­lis­koa ( kreikk. dei­nos, ‘hir­mui­nen’ ja sau­ros, ‘matelija/lisko’). Nimen kek­si vuon­na 1842 englan­ti­lai­nen luon­non­tut­ki­ja Ric­hard Owen. Eri din­osau­rus­ten nimis­sä on eri­lai­sia päät­tei­tä ja mui­ta osia, jot­ka kuvaa­vat nii­den omi­nai­suuk­sia, esi­mer­kik­si sii­vel­li­syyt­tä tai ham­pai­ta. Pää­tet­tä ‑sau­rus käy­te­tään eten­kin mate­li­ja­mais­ten eläin­ten nimis­sä, ja pää­te ‑rap­tor (lat. ‘ros­vo’) tar­koit­taa saa­lis­ta­jaa ja petoa. Nimiä on annet­tu usein myös tut­ki­joi­den ja löy­tö­paik­ko­jen mukaan.

Lue lisää »

Arkkitehtuuri oli joskus kaunista

Eliel Saa­ri­nen (1873 – 1950) oli kan­sain­vä­li­ses­ti tun­net­tu suo­ma­lai­nen ark­ki­teh­ti. Hänen pää­tyy­li­suun­tan­sa oli­vat kan­sal­lis­ro­man­tiik­ka ja jugend. Opis­kel­les­saan tek­ni­ses­sä kor­kea­kou­lus­sa Eliel Saa­ri­nen tutus­tui kah­teen muu­hun nuo­reen ark­ki­teh­tiin, Her­man Gesel­liuk­seen ja Armas Lindgre­niin. Kol­mik­ko perus­ti 1896 ark­ki­teh­ti­toi­mis­ton Gesel­lius, Lindgren & Saa­ri­nen.

Lue lisää »

Lyhyet

Vokseli

Vok­se­li (engl. voxel, sanois­ta volu­met­ric pixel) on pik­se­lin kol­miu­lot­tei­nen vas­ti­ne, kol­miu­lot­tei­sen kuva­mat­rii­sin kuva-alkio.

Lue lisää »

Sähkökirja kehittyy

Time­house Oy on joh­ta­va suo­ma­lai­nen säh­kö­kir­ja­tek­no­lo­gian kehit­tä­jä. Time­house on luo­nut äly­kir­jak­si kut­su­tun for­maa­tin, joka on täl­lä het­kel­lä kehit­ty­nein digi­taa­li­nen kir­ja maa­il­mas­sa.

Lue lisää »

Pakina

Van­hem­mil­la­ni on tapa­na ikä­vys­tyt­tää minut kuo­li­aak­si type­ril­lä kom­men­teil­laan sii­tä,

Lue lisää »
Share on facebook
Share on twitter
Share on linkedin
Share on pinterest
Do NOT follow this link or you will be banned from the site!