Gorillat elävät vaihtelevissa trooppisissa metsäympäristöissä päiväntasaajan seudulla Länsi- ja Keski-Afrikassa.

Pelastetaan gorillat

Erittäin sosiaaliset lähisukulaisemme tarvitsevat apua

Teksti: Wikipedia, WWF

Kuva: Pixa­bay, Wiki­pe­dia

Gorillojen valtiot ovat Kamerun, Keski-Afrikan tasavalta, Päiväntasaajan Guinea, Gabon ja (Brazzavillen) Kongo.
Lontoon eläintarhassa kuvattu gorilla.
Gorillan päässä on ihon muodostama paksunema, joka saa pään näyttämään korkealta.

Ihmi­set ja goril­lat ovat läheis­tä sukua – jaam­me perä­ti 98,3 % peri­mäs­täm­me. Suku­lai­suus­suh­de ei ole toi­mi­nut kui­ten­kaan goril­lan eduk­si: Ihmi­nen tap­paa näi­tä upei­ta eläi­miä lihan vuok­si. Nii­tä pyy­dys­te­tään myös lem­mi­keik­si ja usko­mus­hoi­to­jen tar­pei­siin. Lisäk­si eli­nym­pä­ris­tön tuhou­tu­mi­nen ja pilaan­tu­mi­nen uhkaa­vat goril­lo­ja.

Goril­la (Goril­la goril­la) on Afri­kas­sa elä­vä api­na­la­ji ja nykyi­sin elä­vis­tä kädel­li­sis­tä suu­rin. Goril­la kuu­luu ihmi­sa­pi­noi­hin ja on oran­kien ja sim­pans­sien ohel­la yksi geneet­ti­ses­ti ihmis­tä eni­ten muis­tut­ta­vis­ta eläin­la­jeis­ta. Goril­la elää päi­vän­ta­saa­jan lähet­ty­vil­lä Afri­kan man­te­reel­la, ja se on luo­ki­tel­tu äärim­mäi­sen uha­na­lai­sek­si.

Eli­nym­pä­ris­tö­jen häviä­mi­nen met­sän­hak­kui­den sekä vil­je­ly­mai­den rai­vaa­mi­sen seu­rauk­se­na on goril­loil­le vaka­va uhka. Tut­ki­jat varoit­ta­vat, että ehkä vain alle 10 % goril­lo­jen eli­nym­pä­ris­tös­tä säi­lyy kos­ke­mat­to­ma­na vuo­teen 2030. Hak­kuut hel­pot­ta­vat myös met­säs­tä­jien pää­syä vii­dak­koon.

Bushmeat-kriisi eli met­säs­tys lihan vuok­si on nykyi­sin goril­loil­le jopa elin­ti­lan häviä­mis­tä pahem­pi uhka. Goril­lo­jen lihaa sekä syö­dään pai­kal­li­ses­ti että myy­dään kau­pun­kei­hin. Goril­lat vam­mau­tu­vat tai meneh­ty­vät myös muil­le riis­tae­läi­mil­le, kuten anti­loo­peil­le, viri­tet­tyi­hin pyy­dyk­siin.

Keski- ja Itä-Afrikan mai­ta vii­me vuo­si­kym­me­ni­nä rie­po­tel­leet sisäl­lis­so­dat ovat vai­keut­ta­neet goril­lo­jen suo­je­lua. Sala­met­säs­tys on lisään­ty­nyt ja suo­je­lua­luei­den hoi­toa lai­min­lyö­ty. Lisäk­si ase­jouk­ko­jen läs­nä­olo vai­keut­taa goril­lo­jen suo­je­lu­yri­tyk­siä.

Goril­lo­ja tape­taan pait­si ruo­ak­si myös perin­tei­sen lää­ke­tie­teen ja tai­kaus­kon tar­pei­siin. Goril­lan ruu­mii­no­sil­la usko­taan ole­van paran­ta­via ja maa­gi­sia omi­nai­suuk­sia. Goril­lan­poi­ka­sia pyy­de­tään myös lem­mi­keik­si, taval­li­ses­ti usean aikui­sen hen­gen kus­tan­nuk­sel­la.

Goril­laa uhkaa myös altis­tu­mi­nen ihmi­sis­tä tart­tu­vil­le sai­rauk­sil­le. Eri­tyi­sen vaka­va uhka on veren­vuo­to­kuu­meen aiheut­ta­va Ebola-virus. Joil­lain alueil­la jopa 90 % län­ti­sen tasan­ko­go­ril­lan popu­laa­tiois­ta on tuhou­tu­nut.  Tap­pa­va virus jat­kaa leviä­mis­tään.

Goril­la on kädel­li­sis­tä kaik­kein vah­vin. Goril­lan suu­res­ta koos­ta joh­tuen sil­lä ei ole luon­tai­sia vihol­li­sia, mut­ta leo­par­di pys­tyy kaa­ta­maan goril­lan. Goril­lan suu­rin uhka on ihmi­nen. Goril­la on kas­vis­syö­jä, joka ei ole ihmi­sel­le vaa­ral­li­nen. Goril­la ei hyök­kää ihmi­sen kimp­puun, mut­ta voi teh­dä vai­kut­ta­van pelot­te­lun, jos­sa se tulee ihmis­tä koh­ti ham­paat esil­lä ja ään­nel­len. Pelot­te­lu päät­tyy sii­hen, että goril­la kään­tyy ihmi­sen edes­sä kos­ke­mat­ta. Luon­to­ret­kel­lä ihmi­set voi­vat olla goril­lan lähei­syy­des­sä, kun­han vält­tä­vät nopei­ta liik­kei­tä ja sil­miin kat­so­mis­ta. Goril­la on kui­ten­kin ihmi­sel­le vaa­ral­li­nen mikä­li se puo­lus­taa poi­ka­sia tai ihmi­sen hal­lus­sa on ään­te­le­vä poi­ka­nen. Vuon­na 2012 teh­dyn sel­vi­tyk­sen mukaan ennen vuot­ta 2000 tun­ne­taan vain kol­me tapaus­ta jois­sa goril­la on hyö­kän­nyt ihmi­sen kimp­puun. Lisäk­si jo ennen pelot­te­lua goril­la tie­dot­taa useam­paan ottee­seen vaa­ras­ta eri kei­noin.

Goril­la­na ala­la­je­ja ovat län­ti­nen tasan­ko­maa­go­ril­la G. goril­la goril­la sekä G. goril­la dieh­li, jol­la ei ole vakiin­tu­nut­ta suo­men­kie­lis­tä nimeä. Aiem­min Goril­la berin­gei­tä pidet­tiin kol­man­te­na goril­lan ala­la­ji­na, mut­ta nyky­tut­ki­mus on var­mis­ta­nut sen ole­van eri laji. Goril­la berin­gein ala­la­je­ja ovat vuo­ri­go­ril­la ja itäi­nen tasan­ko­maa­go­ril­la.

Ihmis­tä hait­taa­va mala­ria­pa­ra­siit­ti jota mala­ria­sääs­ket levit­tä­vät on alun perin kehit­ty­nyt goril­loil­la.

Tuntomerkit

Goril­lan pituus vaih­te­lee välil­lä 150–180 sent­ti­met­riä ja pai­no on yleen­sä 70–180 kg. Tosin tun­ne­taan myös huo­mat­ta­vas­ti suu­rem­pia goril­lo­ja, joi­den pai­no on ollut yli 250 kiloa. Goril­lat ovat kädel­li­sis­tä suu­rim­pia ja rote­vim­pia. Naa­raat ovat urok­sia pal­jon pie­nem­piä, mut­ta kook­kaat naa­raat saat­ta­vat saa­vut­taa yli sadan kilon pai­non – pai­na­vim­mat naa­raat pai­na­vat noin 140 kilo­gram­maa. Goril­lan ruu­mis on vank­ka, lihak­si­kas sekä mas­sii­vi­nen ja har­tia­vä­li on noin met­rin ver­ran.

Goril­lan pää­tä kan­nat­te­le­vat vah­vat nis­ka­li­hak­set. Goril­lan naa­ma on kar­va­ton, kuten myös kor­vat, kädet ja jal­ka­poh­jat. Kor­vat ovat san­gen pie­net sekä pään­myö­täi­set ja ne onkin usein vai­kea huo­ma­ta. Goril­lan nenä on suu­ri­ko­koi­nen ja leveä, ja var­sin­kin sie­rai­met ovat suu­ret. Täs­tä huo­li­mat­ta kuo­no ei työn­ny voi­mak­kaas­ti ulos­päin kuten sim­pans­sil­la tai oran­gil­la. Goril­lan sil­mät taas ovat suh­teel­li­sen pie­net ja lähel­lä toi­si­aan. Ne ovat syväl­lä kuo­pis­saan. Goril­lan pää­lael­la on pak­su­ne­ma, joka muo­dos­tuu ihos­ta ja koros­taa aivo­ko­pan yli kul­ke­vaa puru­li­has­ten kiin­nit­ty­mis­har­jan­net­ta. Tämä pak­sun­tu­ma lisät­ty­nä pään pit­kiin kar­voi­hin ja nis­ka­li­hak­siin luo­vat vai­ku­tel­man kor­kea­päi­sis­tä eläi­mis­tä. Lisäk­si goril­lal­la on suu­ret leu­ka­li­hak­set, sil­lä ruo­an hie­non­ta­mi­seen käy­tet­tä­vien suur­ten pos­ki­ham­pai­den käyt­tö vaa­tii vah­vaa lihak­sis­toa.

Goril­lan kar­voi­tus ja iho ovat väril­tään tum­mat. Yleen­sä nii­den väri­tys on aivan sysi­mus­ta, mut­ta jos­kus myös mustan- tai har­mah­ta­van­rus­kea. Täy­si­kas­vui­sen urok­sen seläs­sä on hopean­val­koi­sen kar­van muo­dos­ta­ma alue taka­puo­len ja lapo­jen välis­sä. Tämän vuok­si täy­si­kas­vui­ses­ta uros­go­ril­las­ta käy­te­tään usein nimi­tys­tä hopea­sel­kä. Län­ti­sen tasan­ko­go­ril­lan turk­ki on muu­ten saman­lai­nen kuin useim­mil­la muil­la goril­loil­la, mut­ta nis­kan kar­voi­tus on puner­ta­va tai kas­tan­jan­rus­kea. Yleen­sä van­ho­jen uros­ten rin­ta muut­tuu kar­vat­to­mak­si nii­den van­he­tes­sa.

Fyy­si­ses­tä raken­tees­taan joh­tuen goril­lat liik­ku­vat yleen­sä maas­sa käyt­täen liik­ku­mi­seen­sa nel­jää raa­jaa. Goril­lo­jen ruu­miin­ra­ken­ne sopii myös puis­sa kii­pei­lyyn, ja nuor­ten ja kevyi­den yksi­löi­den on havait­tu pys­ty­vän hei­laut­ta­maan itsen­sä puus­ta toi­seen.

Gorillojen valtiot ovat Kamerun, Keski-Afrikan tasavalta, Päiväntasaajan Guinea, Gabon ja (Brazzavillen) Kongo.

Valikoiva vegetaristi

(Tämä on kainalojuttu)

Suurista kädellisistä gorilla on kaikkein tiukimmin kasvinsyöjä. Kasvien mukana gorilla tulee syöneeksi myös hyönteisiä ja muita selkärangattomia, mutta harvoin gorilla syö niitä tarkoituksella. Gorillan ruokavalioon kuuluukin lehtiä, nuoria versoja, meheviä varsia, juuria, mukuloita, kukkia, silmuja ja hedelmiä. Gorillan ruokavalioon kuuluvat kasvit menestyvät parhaiten nuorissa vuoristojen metsissä, joissa puiden avoimen latvuskerroksen vuoksi myös aluskasvillisuus saa kasvamiseen tarvittavan määrän valoa. Toisinaan gorilla täydentää ruokavaliotaan puunkuorilla ja hyönteisillä. Ravintoa hankkiessaan gorillat osaavat käyttää muiden ihmisapinoiden tapaan apunaan työkaluja, usein kiviä ja keppejä.

Suurista ihmisapinoista pysyvimmät ryhmät ovat gorillalla, mikä johtuu ennen kaikkea gorillojen kasviruokavaliosta. Ihmisapinat eivät nimittäin pysty sulattamaan kunnolla raakoja hedelmiä, eikä gorillojen elinalueilla ole tarpeeksi kypsiä hedelmiä näiden päivittäisen ruoantarpeen täyttämiseksi. Lehtiravintonsa ansiosta gorillojen ei tarvitse vaeltaa laajoilla alueilla etsien syötäväksi kelpaavia hedelmiä, vaan ne voivat pysytellä suhteellisen kauankin pienellä alueella.

Reportaasit

Tatra T57

Tat­ra T57 oli tšek­kos­lo­va­kia­lai­sen Tat­ran vuo­si­na 1931–1947 val­mis­ta­ma hen­ki­lö­au­to. Sii­tä teh­tiin usei­ta kori­mal­le­ja, jois­ta osa oli rää­tä­löi­ty asia­kas­tar­peen mukaan. Tšek­kos­lo­va­kian lisäk­si auto­ja val­mis­tet­tiin lisens­sil­lä Itä­val­las­sa.

Lue lisää »

Mikä verkkolehti on ja kuinka se toimii

Samal­la taval­la, kuin nipus­ta pape­ria syn­tyy leh­ti sito­mal­la sivut yhteen, verk­ko­si­vuis­ta syn­tyy “leh­ti” lisää­mäl­lä tar­vit­ta­va tek­no­lo­gia ja omi­nai­suu­det. TimeZi­ne on “aito” verk­ko­leh­ti, se on suun­ni­tel­tu ruu­dul­ta luet­ta­vak­si ja säh­köi­seen jul­kai­su­toi­min­taan.

Lue lisää »

Juice teki miehen työn

Juice Les­ki­nen jät­ti jäl­keen­sä val­tai­san tuo­tan­non. Pää­asias­sa tun­nem­me hänet puhut­te­le­vas­ta ja rik­kaas­ta musii­kil­li­ses­ta tuo­tan­nos­ta, mut­ta myös hänen kir­jal­li­set ansion­sa ovat mit­ta­vat.

Lue lisää »

Dinosaurusten kehittyminen ja kukoistus

Nimi Din­osau­rus tar­koit­taa hir­mu­lis­koa ( kreikk. dei­nos, ‘hir­mui­nen’ ja sau­ros, ‘matelija/lisko’). Nimen kek­si vuon­na 1842 englan­ti­lai­nen luon­non­tut­ki­ja Ric­hard Owen. Eri din­osau­rus­ten nimis­sä on eri­lai­sia päät­tei­tä ja mui­ta osia, jot­ka kuvaa­vat nii­den omi­nai­suuk­sia, esi­mer­kik­si sii­vel­li­syyt­tä tai ham­pai­ta. Pää­tet­tä ‑sau­rus käy­te­tään eten­kin mate­li­ja­mais­ten eläin­ten nimis­sä, ja pää­te ‑rap­tor (lat. ‘ros­vo’) tar­koit­taa saa­lis­ta­jaa ja petoa. Nimiä on annet­tu usein myös tut­ki­joi­den ja löy­tö­paik­ko­jen mukaan.

Lue lisää »

Arkkitehtuuri oli joskus kaunista

Eliel Saa­ri­nen (1873 – 1950) oli kan­sain­vä­li­ses­ti tun­net­tu suo­ma­lai­nen ark­ki­teh­ti. Hänen pää­tyy­li­suun­tan­sa oli­vat kan­sal­lis­ro­man­tiik­ka ja jugend. Opis­kel­les­saan tek­ni­ses­sä kor­kea­kou­lus­sa Eliel Saa­ri­nen tutus­tui kah­teen muu­hun nuo­reen ark­ki­teh­tiin, Her­man Gesel­liuk­seen ja Armas Lindgre­niin. Kol­mik­ko perus­ti 1896 ark­ki­teh­ti­toi­mis­ton Gesel­lius, Lindgren & Saa­ri­nen.

Lue lisää »

Lyhyet

Vokseli

Vok­se­li (engl. voxel, sanois­ta volu­met­ric pixel) on pik­se­lin kol­miu­lot­tei­nen vas­ti­ne, kol­miu­lot­tei­sen kuva­mat­rii­sin kuva-alkio.

Lue lisää »

Sähkökirja kehittyy

Time­house Oy on joh­ta­va suo­ma­lai­nen säh­kö­kir­ja­tek­no­lo­gian kehit­tä­jä. Time­house on luo­nut äly­kir­jak­si kut­su­tun for­maa­tin, joka on täl­lä het­kel­lä kehit­ty­nein digi­taa­li­nen kir­ja maa­il­mas­sa.

Lue lisää »

Pakina

Van­hem­mil­la­ni on tapa­na ikä­vys­tyt­tää minut kuo­li­aak­si type­ril­lä kom­men­teil­laan sii­tä,

Lue lisää »
Share on facebook
Share on twitter
Share on linkedin
Share on pinterest
Do NOT follow this link or you will be banned from the site!