Gorilla (Gorilla gorilla) on Afrikassa elävä apinalaji ja nykyisin elävistä kädellisistä suurin. Gorilla kuuluu ihmisapinoihin ja on orankien ja simpanssien ohella yksi geneettisesti ihmistä eniten muistuttavista eläinlajeista. Gorilla elää päiväntasaajan lähettyvillä Afrikan mantereella, ja se on luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi.
Elinympäristöjen häviäminen metsänhakkuiden sekä viljelymaiden raivaamisen seurauksena on gorilloille vakava uhka. Tutkijat varoittavat, että ehkä vain alle 10 % gorillojen elinympäristöstä säilyy koskemattomana vuoteen 2030. Hakkuut helpottavat myös metsästäjien pääsyä viidakkoon.
Bushmeat-kriisi eli metsästys lihan vuoksi on nykyisin gorilloille jopa elintilan häviämistä pahempi uhka. Gorillojen lihaa sekä syödään paikallisesti että myydään kaupunkeihin. Gorillat vammautuvat tai menehtyvät myös muille riistaeläimille, kuten antiloopeille, viritettyihin pyydyksiin.
Keski- ja Itä-Afrikan maita viime vuosikymmeninä riepotelleet sisällissodat ovat vaikeuttaneet gorillojen suojelua. Salametsästys on lisääntynyt ja suojelualueiden hoitoa laiminlyöty. Lisäksi asejoukkojen läsnäolo vaikeuttaa gorillojen suojeluyrityksiä.
Gorilloja tapetaan paitsi ruoaksi myös perinteisen lääketieteen ja taikauskon tarpeisiin. Gorillan ruumiinosilla uskotaan olevan parantavia ja maagisia ominaisuuksia. Gorillanpoikasia pyydetään myös lemmikeiksi, tavallisesti usean aikuisen hengen kustannuksella.
Gorillaa uhkaa myös altistuminen ihmisistä tarttuville sairauksille. Erityisen vakava uhka on verenvuotokuumeen aiheuttava Ebola-virus. Joillain alueilla jopa 90 % läntisen tasankogorillan populaatioista on tuhoutunut. Tappava virus jatkaa leviämistään.
Gorilla on kädellisistä kaikkein vahvin. Gorillan suuresta koosta johtuen sillä ei ole luontaisia vihollisia, mutta leopardi pystyy kaatamaan gorillan. Gorillan suurin uhka on ihminen. Gorilla on kasvissyöjä, joka ei ole ihmiselle vaarallinen. Gorilla ei hyökkää ihmisen kimppuun, mutta voi tehdä vaikuttavan pelottelun, jossa se tulee ihmistä kohti hampaat esillä ja äännellen. Pelottelu päättyy siihen, että gorilla kääntyy ihmisen edessä koskematta. Luontoretkellä ihmiset voivat olla gorillan läheisyydessä, kunhan välttävät nopeita liikkeitä ja silmiin katsomista. Gorilla on kuitenkin ihmiselle vaarallinen mikäli se puolustaa poikasia tai ihmisen hallussa on ääntelevä poikanen. Vuonna 2012 tehdyn selvityksen mukaan ennen vuotta 2000 tunnetaan vain kolme tapausta joissa gorilla on hyökännyt ihmisen kimppuun. Lisäksi jo ennen pelottelua gorilla tiedottaa useampaan otteeseen vaarasta eri keinoin.
Gorillana alalajeja ovat läntinen tasankomaagorilla G. gorilla gorilla sekä G. gorilla diehli, jolla ei ole vakiintunutta suomenkielistä nimeä. Aiemmin Gorilla beringeitä pidettiin kolmantena gorillan alalajina, mutta nykytutkimus on varmistanut sen olevan eri laji. Gorilla beringein alalajeja ovat vuorigorilla ja itäinen tasankomaagorilla.
Ihmistä haittaava malariaparasiitti jota malariasääsket levittävät on alun perin kehittynyt gorilloilla.
Tuntomerkit
Gorillan pituus vaihtelee välillä 150–180 senttimetriä ja paino on yleensä 70–180 kg. Tosin tunnetaan myös huomattavasti suurempia gorilloja, joiden paino on ollut yli 250 kiloa. Gorillat ovat kädellisistä suurimpia ja rotevimpia. Naaraat ovat uroksia paljon pienempiä, mutta kookkaat naaraat saattavat saavuttaa yli sadan kilon painon – painavimmat naaraat painavat noin 140 kilogrammaa. Gorillan ruumis on vankka, lihaksikas sekä massiivinen ja hartiaväli on noin metrin verran.
Gorillan päätä kannattelevat vahvat niskalihakset. Gorillan naama on karvaton, kuten myös korvat, kädet ja jalkapohjat. Korvat ovat sangen pienet sekä päänmyötäiset ja ne onkin usein vaikea huomata. Gorillan nenä on suurikokoinen ja leveä, ja varsinkin sieraimet ovat suuret. Tästä huolimatta kuono ei työnny voimakkaasti ulospäin kuten simpanssilla tai orangilla. Gorillan silmät taas ovat suhteellisen pienet ja lähellä toisiaan. Ne ovat syvällä kuopissaan. Gorillan päälaella on paksunema, joka muodostuu ihosta ja korostaa aivokopan yli kulkevaa purulihasten kiinnittymisharjannetta. Tämä paksuntuma lisättynä pään pitkiin karvoihin ja niskalihaksiin luovat vaikutelman korkeapäisistä eläimistä. Lisäksi gorillalla on suuret leukalihakset, sillä ruoan hienontamiseen käytettävien suurten poskihampaiden käyttö vaatii vahvaa lihaksistoa.
Gorillan karvoitus ja iho ovat väriltään tummat. Yleensä niiden väritys on aivan sysimusta, mutta joskus myös mustan- tai harmahtavanruskea. Täysikasvuisen uroksen selässä on hopeanvalkoisen karvan muodostama alue takapuolen ja lapojen välissä. Tämän vuoksi täysikasvuisesta urosgorillasta käytetään usein nimitystä hopeaselkä. Läntisen tasankogorillan turkki on muuten samanlainen kuin useimmilla muilla gorilloilla, mutta niskan karvoitus on punertava tai kastanjanruskea. Yleensä vanhojen urosten rinta muuttuu karvattomaksi niiden vanhetessa.
Fyysisestä rakenteestaan johtuen gorillat liikkuvat yleensä maassa käyttäen liikkumiseensa neljää raajaa. Gorillojen ruumiinrakenne sopii myös puissa kiipeilyyn, ja nuorten ja kevyiden yksilöiden on havaittu pystyvän heilauttamaan itsensä puusta toiseen.